Helena Ilona: Helvetinviikko (pvä 2) & Superdieetti (pvä 7)

tiistai 2. elokuuta 2016

Helvetinviikko (pvä 2) & Superdieetti (pvä 7)

Aloitin Helvetinviikkoni eilen ja täytyy myöntää, että vaikka ajatus itsensä ylittämisestä tuntui erittäin houkuttelevalta vielä sunnuntai-iltana, olin aivan toista mieltä kellon soidessa 05.00. Pinkaisin kuitenkin ylös sängystä ja 05.20 olinkin jo ulkona. Tein rauhalliseen tahtiin tunnin kävelylenkin, jonka päätteeksi pulahdin vilvoittavalle aamu-uinnille nautiskelemaan Näsijärven viileähköstä vedestä (+19 astetta). Täytyy sanoa, että startti päivään oli aivan loistava! Kävin illalla vielä BodyPump-tunnilla GoGo:lla, vaikka mieli huusikin jo unta. Sanoisin, että varsin onnistunut viikonaloitus.


Maanantaiaamun auringonnousu <3



Sunnuntain iltauinti

Tänään onkin tuntunut jo sitten aivan toiselta. Heräsin aamuyöstä siihen, että takareidet kramppasivat. Olen ollut koko päivän todella väsynyt, mutta tämä johtunee nimenomaan univajeesta. Päätin kuitenkin, että vaikka Helvetinviikon alkuperäinen ajatus oli laittaa myös kroppa koetukselle, annan itselleni sen verran armoa, että noudatan normaalia unirytmiäni (siitä lisää hieman alempana). Superdieettiä minulla on nyt takana seitsemän päivää ja kaikki on sujunut ruokavalion suhteen aivan kuten pitääkin. En halua myöskään vaarantaa dieetin onnistumista turhalla univajeella ja väsymyksellä.

Helvetinviikon yksi olennaisimmista pointeista on paitsi itsensä ylittäminen fyysisissä suorituksissa, myös kehittää henkistä kanttia ja antaa uusia tapoja nähdä asiat.  Helvetinviikko -kirjan kirjoittaja, Erik Bertrand Larssen on laatinut jokaiselle viikonpäivälle erikseen teeman, joita hän kehottaa tarkastelemaan. Maanantain teemana oli tavat. Tein alle muutaman lauseen koonnin omista tavoistani, jotka vaikuttavat eniten omaan elämääni.

UNI
Olen aina unen laadun ja määrän olevan tärkeää oman jaksamiseni ja hyvinvointini kannalta. Toisaalta olen unen suhteen myös tapojeni orja, esimerkiksi torkuttaminen on täysin turhaa, sillä voisin aivan hyvin nousta ylös herätyskellon soidessa ensimmäisen kerran. Tarkemmin ajateltuna torkuttaminen on yksi olennaisimmista syistä siihen, miksen ehdi syödä aamiaista ja mistä koko lumipallo lähtee ruokailun osalta vyörymään. Toisaalta minulla liittyy uneen myös toinen tapa. Nukkumaanmenoaikani ovat hyvinkin säännölliset, sillä menen nukkumaan klo 22-23 välillä, jotta ehdin nukkua ainakin 7,5 tunnin yöunet. KoskUnen kanssa sanoisin olevani jopa melko hifistelijä. Testailen milloin mitäkin appsia puhelimeeni, jotta saisin optiomoitua myös herätysajan unen kevyimpään vaiheeseen.


Dieettipöperöitä :-)

RUOKA
Ennen dieettiä olen usein skipannut aamiaisen kokonaan, koska minulla on tapana nukkua mahdollisimman pitkään ja painaa herätyskellon torkkunappia vähintään kerran.. Tämä on aiheuttanut usein sen, että myös lounastauko on siirtynyt iltapäivään, koska aineenvaihdunta ei ole ehtinyt lähteä kunnolla käyntiin, enkä siksi ole tuntenut juurikaan nälkää. Todella epäterveellistä - tiedetään. Usein tällainen laiskuus kostautuukin iltaisin, kun nälkä on yhtäkkiä yllättänyt kesken kotimatkan. Kaupassa tulee kahmittua mitä tahansa huokuttelevaa eli käytännössä kaikkea sitä, mitä ei pitäisi syödä. Toivon, että kuuden viikon dieetistä tarttuu mukaani loppuelämäksi säännöllinen ruokarytmi ja terveellisempi ruokaympyrä.




KOTI / SIIVOAMINEN
Minulla on tapana jättää vaatteitani lojumaan sängylle ja olohuoneen keinutuoliin. Pyykkipäivinä saan harvoin puhtaita vaatteita heti kaappiin, vaan ne lojuvat useita päiviä pyykkitelineessä. Sama pätee myös tiskien suhteen, sillä tiskaan joko a) viikonloppuna tai b) viikolla, mutta silloinkin vain siinä tapauksessa, että puhtaita astioita ei enää ole. Tunnustan - cleaning is not my favorite thing to do! 

LIIKUNTA
Minulla on kestänyt pitkään löytää itselleni mielekästä harrastusta, jonne menisin mielelläni viikoittain ja josta tulisi ikään kuin ”tapa”. Olen käynyt kahtena syksynä salsassa, mutta jotenkin mielenkiinto on aina lopahtanut. Käyn kuntosalilla viikoittain, mutten säännöllisesti mitään tiettyä määrää viikossa. Joinain viikkoina innostun ja saatan käydä neljässäkin jumpassa, mutta toisinaan yksikin salikerta tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta. Kuntosalilla käymiseen liittyy siis minulla selkeästi se, että yritän tiedostavattani keksiä jotakin tärkeämpää tekemistä.  Jokaisen salikerran jälkeen olen kuitenkin supertyytyväinen, että lähdin enkä jäänyt sohvalle makaamaan. Hyötyliikuntaan liittyen olen opetellut muutaman tavan ihan konkreettisemman tavan - tietoisesti. Jos mahdollista, kuljen paikasta A paikkaan B mieluummin kävellen kuin pyörällä (saatikka autolla), jotta saan raitista ulkoilmaa ja vaihtelua istumatyölle. Lisäksi, viimeiset neljä kuukautta olen boikotoinut hissiä ja käyttänyt pelkästään portaita (yhtä 5 pvän lomamatkaa lukuunottamatta). Olen huomannut, etten hengästy portaissa läheskään yhtä helposti kuin ennen, eikä kuudenteen tai kahdeksanteen kerrokseen nousemisen jälkeen tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta ja tasata hengitystä seuraavaa viittä minuuttia. ;)


Taidan lopettaa tällä erää tähän. Tunnistatko sinä olevasi tapojesi orja? Mikä on sinun paras tapasi? Entä huonoin?



Väsynein mutta onnellisin terveisin,

Helena Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti